Kristus-kasvot
Elämän kukat

Aleksandran työskentely oli nopeaa. Hauskasti sitä kuvaa putulalaisen Riia Tuloseen kuvaus. Kun naapurissa asunut Riia kouluikäisenä oli halukas saamaan oman elämänkukkansa, hän polvet vähän vapisten seisoi Aleksandran kodissa. Tyttöä ihmetytti se, että taiteilija sulki silmänsä. Nopeilla pyöröliikkeillä hän täytti paperia. Riiaa jännitti, osuvatko kukan varsi lehdet ja kukkanen paikoilleen. Saamaansa kuvaan hän oli hyvin tyytyväinen.

Kristus-kasvot Aleksandra teki naapuriensa ja läheistensä juhlatilaisuuksiin, häihin ainakin. Elämän kukan hän piirsi jokaiselle luonaan käyneelle. Sellaisia on museon kokoelmassa suuri määrä, jotka taiteilija on omistanut suurmiehille eri puolilta maailmaa.

Kesällä 2003 pohdittiinn vakavasti sitä, voiko taide olla parantavaa. Ultra-päivien pääesitelmän aihe oli Aleksandra Ionowan parantava taide. Se parantaa antamalla voimaa. Jokainen teos nostaa katsojan mielen ylös. Jokaisessa taulussa on valo läsnä. Se voi tulla kallioiden onkaloista.

Ionowan taiteen näkeminen hiljentää jo senkin vuoksi, että jokainen teos on tehty paljain sormin ilman sivellintä. Hänen tekniikkansa oli erittäin nopeaa.

"Jumala ihmisessä
Jumalan kukassa näkee."