Aleksandra Ionowa syntyi 19.4.1899 venäläisistä vanhemmista Lahdessa. Lahdessa hän myös nukkui pois 1980.
Isä oli rikas kauppias ja tytär sai käydä venäläistä kimnaasia Helsingissä. Porvaristyttönä hän sai parhaan mahdollisen kasvatuksen aatelisten joukossa. Päästötodistuksen saatuaan hän suurten mullistusten aikana perusti Hennalaan kotiinsa kahvilan.
Ratkaisevan henkisen kokemuksensa Aleksandra sai 14.7.1946. Hän tunsi haltiotilan "Taivas oli minussa ja minä olin taivaassa". Kun hän otti käteensä kynän, kynästä alkoi tulla kuvioita. Kolmantena päivänä hän tunsi olevansa taiteilija, hän tunsi itsensä tietäjäksi ja taitajaksi. Voima purkautui hänestä ja se ilmeni piirustuksina, ajatelmina sekä musiikki-improvisaatioina.
Aleksandran eli aikailaistensa keskuudessa. Schuran taiteellinen tuotanto on laaja. Voitto Viro puhuu kirjassaan 4 000 taulusta. Ionowa-seuran kunniapuheenjohtaja Kaarina Lindblad on todennut, että 10 000 teosta on yhtä mahdollinen.
Ionowa-säätiö on tehnyt Lahden taidemuseon kanssa 1 300 taulun talletussopimuksen. Tuotanto käsittää piirustuksia, vesiväritöitä pastellitöitä, guasseja ja öljymaalauksia. Taiteilija sanoi, että hänellä oli aina inspiraatio.
Konservointia riittää
Aleksandra asui ystävänsä Selma Mäkelän kanssa vaatimattomissa oloissa Hämeenkosken Putulassa. Kun Aleksandra sai taulunsa valmiiksi, hän otti lasilevyn, taustapahvin sekä vahvaa teippiä kehyksen saumaamiseen.
Noina vuosina teippi oli uutuustuote. Sillä kiinnitettiin taideteos taustakartonkiin. Sillä tavoin teipin liima-aine ja happamuus ovat tulleet teoksien läpi ja jättäneet erittäin ikävän jäljen. Haitta ei ole pelkästään kosmeettinen vaan happamuus leviää kaiken aikaa laajemmalle teoksissa.
Opetusministeriö on myöntänyt 5000 euron apurahan Aleksandra Ionowan taiteen konservointiin. Konservointia jatkaa lahtelainen Osmo Haapasalo. Alustavaa neuvottelua opetusministeriössä on käyty myös siitä, että apuraha saataisiin kahtena seuraavanakin vuonna.
Toukokuun lopulla putulainen runoilija Sirkka Selja löysi Aleksandra Ionowan itsensä kirjoittaman omaelämäkerta-käsikirjoituksen. Se on herkkää kuvausta vallankin lapsuus- ja nuoruusvuosien onnellisista ajoista. Käsikirjoituksen painatuskuntoon saaminen on suunnitelmissa. Lähinnä se vain odottaa rahoitusta.
Julkisuuden valokeilaan
Alkanut vuosituhat tuntuu suosivan Aleksandra Ionowan taidetta. Vuosina 2001 ja 2002 talvikauden taidenäyttely oli esillä seitsemän kuukauden ajan Valamon Kultturikeskuksessa Heinävedellä. Heinäkuun 10-13 päivinä 2003 taiteilijamme oli päätähtenä Ultra-päivillä Kuortaneella.
"Ei näy se, minkä ihminen tekee,
näkyy se, mitä ihminen ei tee."